Pikakuulumisia

Ei pelätä ukkosta ja painoa on 8.8 kiloa

Sipoonkorven reissulta

Helsingissä on satanut vettä ja ukkostanut mutta menoa se ei ole haitannut. Ennen kuin saimme Papun, luimme että kelpiet ovat varautuneita koiria. Ainakaan tämän jötkäleen kohdalla se ei pidä paikkaansa. Papu nimittäin nukkui makeasti parvekkeella kun taustalla ukkonen löi salamoitaan ja heräsi vasta kun sade yltyi tihkua kovemmaksi. Vasta tämän jälkeen neito suvaitsi parempiin tiloihin. Perjantainen ilotulituskaan ei koiraa häirinnyt joten kovin arka kaveri tämä ei ole. Televisiosta kantautuva suden ulina, lapsen itku tai ihmisten valitus saa kuitenkin Papun tarkistamaan asían, joskaan ei pois tolaltaan. Jos tulee ilmoittamisen arvoista asiaa, niin Papu ilmoittaa siitä haukahduksella tai parilla.

Huh hellettä!

Tästä alkoi Papun elo Helsingissä 10.4

Papu täytti eilen kolme kuukautta, äkkiä se aika vierähtää! Pentu kasvaa rytinällä, varsinkin korvat näyttävät kasvavan kohisten ;) ja nyt jo pentukarvakin on selän päältä korvaantunut kiiltävällä komealla koirankarvalla. Paputsiini on ollut vähän ihmeissään näistä lämpimistä säistä. Vettä kuluu ja aika menee leikkien lomassa läähättäessä, vaikkei aurinko olekaan varsinaisesti menoa hidastanut. Tänäänkin lenkillä Papu paimensi juoksijoita ja ohiajavia pyöräilijöitä niin innokkaasti, että saapa nähdä pitääkö tässä vielä lauma lampaita hankkia että pääsee koira vietteineen tositoimiin :) Eilen ja tänään testattiin kyllä jo huomion kiinnittämistä muualle, ja se näyttikin jo hieman toimivan. Joten namien tarjoilu pyöräilijän tai juoksijan ohittaessa jatkunee seuraavalla lenkillä. Nyt ollaan opeteltu vaihteeksi valjaiden käyttöä. Alkuun piti yrittää venkoilla irti valjaista ja kun se ei onnistunut niin seuraavaksi testattiin myös hampaita. Mutta valjaatpa kestivät nämä hyökkäykset ja pysyivät päällä. Nyt ne ei enää taidakkaan olla ollenkaan hullumpi juttu. Kaikkeen se koirakin tottuu.

Meressä vilvoittelemassa

Papun lempipuuhaa on vedessä kahlaaminen

Ikää 3 kk + 1 pv

Lopuksi makeaa koiranunta, korvat on kuin Batmanin siivet :)

.

Koiramaista menoa Ruusulankadulla

On se ihana kaveri tuo karvanaama mutta osaa se välillä olla harvinaisen raivostuttava. Varsinkin pennun kanssa kun kaikki pitää opetella alusta alkaen. Yksi asia kun on opittu, niin toinen tuottaakin tuskaa. Juuri kun meillä oli opittu nukkumaan yksikseen, niin johan on maailman kirjat sekaisin kun parvekkeen ovi on yön auki. Papu on nimittäin päättänyt laajentaa valvontareviiriään viereiselle Ruusulankadulle. Meitä siis informoidaan myös yöaikaan, kun ratikat liikennöivät tai ihmiset palaavat koteihinsa kesäisiltä rilluttelureissuilta. Siinä sitten valvotaan kaikki yhdessä ja meillä on niin kivaa. Päivisin onkin sitten helpompaa kun pikkukaveri vetää sikeitä.

Fiskträskin metsäkeikka

Aina tonkimassa kaikkea uutta

Päätimme eilen lähteä hätyyttelemään susia Sipooseen kun helsingissä koiran vapaana pitäminen on vähintäänkin hieman haasteellista. Ainakin jos ei tahdo koiraansa juoksuttaa koirapuistossa. En tiedä sitten kuinka virikkeelistä se on koirallekaan juosta aitauksessa haistelemassa toisten kakkoja. Helppoahan se kyllä on. No, Papu on jo kasvanut siihen ikään että se uskaltaa lähteä jo meidän luota niin kauas ettei sitä voi vapaana pitää kaupungin puistoissa. Ei se taida sallittuakaan olla. Fiskträskin ulkoilualue Sipoossa tarjosikin sopivan paikan käydä ensimmäistä kertaa ns. kunnon metsälenkillä.

Koiralle metsässä juoksentelu oli mitä mielenkiintoisinta puuhaa. Ainakin keikalta kotiin kantautuneen kuivuneen mudan ja hiekan määrästä päätellen. Pikkukoirasta tuli esiin paimennusvietit kun Papu juoksi välistä edellä ja välistä perässä mutta aina palasi laumansa luo isommin käskemättä. Se on jo muuten oppinut muutaman käskynkin. Pienellä avustuksella tulee jo "istu", "maahan", "ei" ja "tassu" (viimeisin kaikista tärkeimpänä). Vielä kun opittaisiin tuo luoksetulokin silloin, kun ympärillä on paljon tapahtumia. Helpottaisi kummasti meidän elämää.

Papun alkutaival

Papu ja sisarukset

Papu syntyi Lappeenrannassa 18.2.2010.  Pentuja Jilla-emälle syntyi kuusi kappaletta, viisi ruskeaa ja yksi fawn. Pentue oli Jillan ensimmäinen, ja pentueessa vallitsi tyttövalta viiden naaraspennun voimin, vain yhden pennuista ollessa uros. Pennut olivat syntyessään kovin tasaisia ja painoivat kukin noin 300 grammaa.

Papu syntyi Kainon päivänä, ja se tunnettiinkin kasvattajan luona alkuun Kainona. Matkasimme Lappeenrantaan katsomaan kahden viikon ja kahden päivän ikäisiä Kelppareita. Etukäteen jo ounastelimme että pennut valloittavat sydämen ja niinhän siinä kävikin, lisäksi Jilla-emä oli mieluisa tuttavuus. Kotimatkalla olimmekin jo melkein varmoja että haluaisimme Kainosta kaverin. :)