Papun alkutaival

Papu ja sisarukset

Papu syntyi Lappeenrannassa 18.2.2010.  Pentuja Jilla-emälle syntyi kuusi kappaletta, viisi ruskeaa ja yksi fawn. Pentue oli Jillan ensimmäinen, ja pentueessa vallitsi tyttövalta viiden naaraspennun voimin, vain yhden pennuista ollessa uros. Pennut olivat syntyessään kovin tasaisia ja painoivat kukin noin 300 grammaa.

Papu syntyi Kainon päivänä, ja se tunnettiinkin kasvattajan luona alkuun Kainona. Matkasimme Lappeenrantaan katsomaan kahden viikon ja kahden päivän ikäisiä Kelppareita. Etukäteen jo ounastelimme että pennut valloittavat sydämen ja niinhän siinä kävikin, lisäksi Jilla-emä oli mieluisa tuttavuus. Kotimatkalla olimmekin jo melkein varmoja että haluaisimme Kainosta kaverin. :)



Papun muutto 10.4




Jilla selätti Papun vielä viime hetkillä ja antoi lähtiessä mukaan koiraviisauksia elämäntaipaleelle. Kotimatka sujui hyvin ottaen huomioon että kokemuksia autoilusta oli vain hitusen ja pentu oli ensimmäistä kertaa yksin liikkeellä vieraiden ihmisten kanssa. Papu kotiutui uuteen kotiinsa nopeasti ja jo illansuussa kipitti ympäri asuntoa kuin kotonaan. Uusia kokemuksia tuli ensimmäisestä päivästä lähtien valtavana ryöppynä, mutta Papupa on ottanut kaiken vastaan uskomattomalla rohkeudella. Ei voi kuin ihmetellä koiran sopeutuvaisuutta.

Ensimmäisenä yönä Papu tuli etsimään kaveria leikkeihin puolen tunnin välein. Pimeässä ikkunasta heijastuvaa valoa vasten näkyi vain isojen korvien varjo ja kuului innokas läähätys. :D Yöt sen jälkeen ovat sujuneet huomattavasti helpommin. Alkuun herättiin useammin ja muutaman kerran yössä se yritti viritellä leikkejä, mutta nyt se nukkuu jo tasaisen varmasti melkein aamuun asti. Pentuun tutustuttuamme huomasimme että Kaino ei ole tippaakaan kaino ja niin terhakasta kahvipavun värisestä koirasta tuli Papu.

Lenkkeily koiran kanssa näin Helsingin keskustassa oli alkuun haastavaa. Muutama päivä meni ihmisten ja autojen ihmettelyyn. Ulkoiluaika kuluikin usein rappukäytävän edessä istuskellen ja ohikulkijoita ihmetellen. Tosin ohikulkijat ihmettelivät pientä pentua ja tuntematonta koirarotua yhtä paljon. Jo ensimmäisistä päivistä lähtien tutustuttiin lähialueiden puistoihin ja niissä juoksentelu onkin osoittautunut Papulle mieluisaksi. Vapaana on ihana pinkoa, sen minkä tassuistaan vaan pääsee. Jo ensimmäisellä viikolla vauhti oli niin hurjaa, että me kaksijalkaiset emme meinanneet perässä pysyä. Maastossa välillä kaaduttiin isompiin lätäköihin kun ei hoksattu että niissähän onkin vettä. :) Nyt lätäköiden kierto onnistuu jo hienosti, hieno neiti ei turhaan tassujaan sotke rapakkoon kadulla. Sen sijaan puistossa tai metsässä sillä ei ole niin väliä, pääasia että vain juoksemaan pääsee.

Papun seikkailu cityssä jatkuu häntä korkealla heiluen.